Työpaikan hakeminen - mahdoton mörkö vai mahdollisuus

Uskallan väittää, että aika moni meistä on avoimia työpaikkoja selaillessaan törmännyt kiinnostavan paikan kohdalla omaan ajatusmuuriin; ”olenko tarpeeksi hyvä”, ”ei minua kuitenkaan valita”, ”kauhea säätäminen jos tulee valituksi”, ”en täytä hakuilmoituksen vaatimuksia” jne. Omaa sisäistä puhetta, joka jarruttaa uuden edessä, vaikka kyseessä olisikin itselle  hyvä asia. Muutos voi pelottaa, vaikka sitä muutosta sisimmässään haluaisikin. Meissä tuntuu olevan jollain tapaa sisäänrakennettuna halu pitää asiat mahdollisimman ennalta-arvattavissa, tuttuina ja turvallisina. Näin siitäkin huolimatta, vaikka kokisikin että elämäänsä tarvitsisi uutta suuntaa ja muutosta. Tämä tarjoaa otollisen maaperän itseämme jarruttavalle sisäiselle puheelle, joka pyrkii pitämään meidät juurtuneina siinä, millaista elämä on juuri nyt. Mitä pidempään elämäntilanne on pysynyt samanlaisena, sitä vahvemmin jarru pysyy päällä. Uutta vieroksutaan ja jopa pelätään. Tähän liittyvä, usein tiedostamaton, sisäinen puhe pitää huolen siitä että muutos olisi mahdollisimman helppo jättää tekemättä. Ei uskonloikkaa, ei huolta. Niin päämme haluaa meille uskotella.

Kyse on kuitenkin vain negatiivisesta päänsisäisestä puheesta, johon voi vaikuttaa. Ensimmäinen askel on oppia tiedostamaan tämä. Tunnistaa se milloin sisäinen puhe on ristiriidassa omien halujesi ja toiveittesi kanssa. Kun katsotaan asiaa työpaikan hakemisen näkökulmasta, niin useimmat jarruttavista omista perusteluista ovat tavalla tai toisella vailla pohjaa. ”Olenko tarpeeksi hyvä” on esimerkki siitä, että itseään tarkastelee ylikriittisesti. Tottakai olet tarpeeksi hyvä. Jokainen meistä on. Koko ajatus on niin ylimalkainen, että siihen on helppo hukkua. Vaikka kyse olisi itselle täysin uudesta työstä, niin on hyvä muistaa että kaikki on opittavissa ja se kuuluisa asenne ratkaisee. ”Ei minua kuitenkaan valita”. Et voi tietää etukäteen että sinua ei valittaisi. Jos ei hae, niin sitten ei ainakaan valita. ”kauhea säätäminen jos tulee valituksi”. Noinkohan. Kyllä, asiat muuttuvat, mutta lopen se aika kun asioita pitää ”säätää” uuteen työpaikkaan menon yhteydessä, on häviävän lyhyt. Omassa päässä se vain helposti etukäteen paisuu kuin pullataikina ja kärpäsestä kasvaa härkänen. Älä ajattele lyhytjänteisesti, vaan pidemmällä aikajänteellä. Sitten tietty klassikko ”en täytä hakuilmoituksen vaatimuksia”. Entä sitten? Et voi tietää täyttääkö kukaan muukaan hakijoista. Eikä kenelläkään ole sadan vuoden työkokemusta kaksikymppisenä – satavuotiaana. Jos hakuilmoituksen kriteerit pilkulleen täyttäviä hakijoita ei ole, niin varsin usein sopivin hakija valitaan silti.

Itse olen riidellyt itseni kanssa näiden samojen ajatusten kanssa joka kerta kun olen työpaikan hakemista miettinyt. Joka kerta olen myös antanut latistaville ajatuksille monosta, paikkaa hakenut ja ollut tyytyväinen siihen että niin tein. Tulin sitten valituksi tai en. Jokainen kerta, erityisesti ne jolloin en tullut valituksi, on ollut samalla myös positiivinen oppimiskokemus. On helppo luisua ajattelemaan että ”tämmöistä tämä mun elämä vain on, eikä se tästä miksikään muutu”. Varsinkin jos työpaikkojen haut eivät ole tärpänneet. Tälle ei pidä kuitenkaan antaa periksi, koska siitä syntyy helposti itseään ruokkiva noidankehä, joka ei johda mihinkään hyvään. Koskaan et voi etukäteen tietää milloin se valinta osuu juuri sinun kohdallesi. Koskaan et voi etukäteen tietää että työpaikka olisi huono tai työporukka tympeää tms. Joku tuttu voi kertoa, että työpaikka olisi huono (omasta kokemuksestaan tai parhaimmillaan kuultuaan niin kummin serkun kaiman puudelilta). Se on hänen mielipiteensä ja se mikä ei hänelle istunut saattaa ollakin sinulle hyvä paikka. Olemme yksilöitä ja koemme asiat eri tavoilla. Työpaikan hakeminen on aina mahdollisuus. Ei mahdoton mörkö, ellemme itse siitä sellaista tee.

Joten, hae sitä työpaikkaa. Se kannattaa. Aina.

-Jani-