Sievin muinaislöydöt

Syksyllä 2018 sieviläiset metallinilmaisinharrastajat Pauli, Joni ja Joose Lehtola löysivät Sievin Kiurunkankaalta esineitä, joiden he arvelivat olevan esihistorialliselta ajalta. Oulun yliopiston arkeologit vahvistivat käsityksen, ja ajoittivat löydetyt esineet rautakaudelle.

Kiurunkankaan löytöja pidetään Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan oloissa merkittävänä. Vuonna 2022 Sievin Kortejärveltä löytyi lisää arkealogisia löytöjä, jotka tuovat merkittävää potentiaalia rautakautisen kiinteän asutuspaikan tutkimukseen.

Kiurunkankaan löytöpaikkaa voidaan luonnehtia Pohjois- ja Keski-Pohjanmaan oloissa varsin merkittäväksi. Vastaavia, useita rautakautisia esineitä sisällään pitäviä ja laajalle levittäytyneitä löytösikermiä ei tunneta alueelta entuudestaan, vaan aikakaudesta kertova aineisto on tähän saakka muodostunut muutamasta irtolöydöstä. Kiurunkankaan löytö viittaa ilman muuta kiinteään muinaisjäännökseen, sillä muutamissa löytökohdissa voitiin havaita myös palanutta luuta. Kivikkoisuudestaan johtuen Kiurunkangas on todennäköisesti soveltunut huonosti asunpaikaksi. Palaneiden luiden perusteella kohdetta voidaankin alustavasti pitää polttokalmistona, joka sijaintinsa perusteella vertautuu lähinnä Etelä-Suomesta ja muualta Itämeren piiristä tunnettuihin polttokenttäkalmistoihin. Kohteen tarkempi määrittäminen vaatii kuitenkin arkeologisia kaivaustutkimuksia. Niin ikään kohteen laajuuden määrittäminen vaatii lisätutkimuksia. Löytöjen laajan levinnän perusteella koko Kiurunkankaan itäpäätä on soranotolta säästyneiltä osiltaan syytä pitää muinaisjäännösalueena.

Oulun yliopiston Kiurunkangas-raportit:

Anne Ruuttula-Vasarin kokoama Tiivistelmä Kiurun raportista 15.11.2018

Oulun yliopiston arkeologian laitos järjesti Kiurunkankaalla kaivaukset vuosina 2019 ja 2020.
Kaivauksista laaditut tutkimus- ja tarkastusraportit:

Mirette Modarress Julinin tiivistelmä Kiurunkankaan kaivauksista Sievin Topoteekissa

Museoviraston ohje metallinetsijöille:
Muinaisjaannokset-ja-metallinetsin - ohje harrastajalle (2017)

Eläinriipus on katkelmallinen ja muistuttaa lähinnä yhteen suuntaan katsovaa lintua. Esine on litteä ja siinä on nähtävissä kaksi reikää sekä esineen alapinnalla kulkeva viiden kiinnityslenkin sarja. Kiinnityslenkkeihin kuuluneita riipuksia tai vastaavia erillisosia ei aineistossa havaittu. Muodoltaan esine on lähellä itäisiä eläinriipuksia, mutta tarkkaa vastinetta ei löydy ainakaan Pohjois-Suomen rautakautisesta aineistosta, joskin esimerkiksi Iistä, Sallasta ja Suomussalmelta tunnetaan eläinaiheisia riipuksia. Vyön tai hihnan helat puolestaan ovat koristelemattomia ja muodoltaan nelikulmaisia. Kunkin kääntöpuolella on nähtävissä kaksi pientä niittiä, jolla helat on kiinnitetty paikalleen. Löytökokonaisuuteen kuuluu myös rautainen rengas sekä pieni neula. Näiden perusteella esineet voidaan tulkita kuuluneeksi vyöhön, joka on todennäköisesti ollut samanlainen kuin muun muassa Mikkelin Tuukkalasta dokumentoitu ristiretkiaikainen vyö (Kivikoski 1973: Abb 1195). 

Kiurunkankaan kirveet edustavat kahta eri aikakautta, joskin silmäkirveen ajoittaminen on haastavaa, sillä esineen kiinnitysosa on irronnut. Kyseessä lienee todennäköisimmin myöhäiselle rautakaudelle ajoittuva ja sangen leveäteräinen kirves, joskaan tarkempi tyypittely ei ole mahdollista. Putkikirves puolestaan edustaa varhaisempaa aikakautta kuuluen todennäköisesti joko kansainvaellus- tai merovingiajalle.