Härrävärkin historia, minun matkani projektiohjaajaksi

Olen lapsesta asti ollut puhelias, sosiaalinen ja touhukas. Peruskouluaika oli minulle helppo, hyvän muistini ansiosta; töitä ei juurikaan tarvinnut arvosanojen vuoksi tehdä. Olin vilkas ja puhelias, kaikessa mukana ja koulujeni keittäjät ja siivoojat tulivat tutuksi muun henkilökunnan ohella.

Hakeuduin lukioon ”koska niin kuuluu tehdä”, jälkeenpäin ajatellen ihan täysin vanhempien ja sukulaisten odotusten mukaisesti. Minulla ei ollut varsinaista haaveammattia tuolloin. Tunnollisena tyttönä tein koulun eteen lukiossa todella paljon töitä ollakseni kiitettävän oppilas, kuten olin peruskoulussa tottunut olemaan. Tämä johti väsymiseen, ja lopetin lukio-opinnot kesken kympin opiskelijana, aiheuttaen pahennusta mm. sukulaisten ja opettajieni keskuudessa ”heittäessäni lahjakkuuteni hukkaan”. 

Ilmoittauduin työttömyystoimistoon, jossa asiantuntija ilmoitti minulle, etten voisi koskaan opiskella esim. kätilöksi jättäessäni lukion kesken. Tein töitä lastenhoitajana muutaman kuukauden, hain ja pääsin opiskelemaan parturikampaajaksi kotikunnallani toimivaan ammattioppilaitokseen.

Opiskeluaika oli minulle menestyksekäs, sain yhteisistä aineista vapautuksen lukio-opintojen takia, ja ammattiaineissa loistin! Löysin itsestäni luovuuden ja nautin paljon nähdessäni käsieni työn tuloksen. Asiakaspalvelu oli minulle luonnollista ja helppoa, en osannut koskaan ujostella ketään ja pidin työstä paljon.

Kävin välillä asumassa ulkomailla, huomatakseni kuinka hyvin asiat täällä meillä kotimaassa on, ja jatkoin opiskeluja. Sain ensimmäisen lapseni myös kesken opiskelujeni, ja palasin viimeiselle vuodelleni kouluun 1,5-vuotiaan lapsen äitinä. Valmistuin kiitettävän papereilla ja valmistuessani aloitin suoraan työt isossa kampaamossa Oulun kaupungissa. Oltuani vieraalla muutaman vuoden töissä ja saatuani toisen lapseni, opiskelin yrittäjyysopintoja haaveenani oma kampaamo. Aloitinkin yrittäjyyden omassa kampaamossani, valmiin asiakaskunnan turvin.

Yrittäjyys oli antoisaa ja ihanaa, mutta toisaalta henkisesti rankkaa aikaa taloudellisen vastuun takia. Jos itse sairastui, tai lapset sairastuivat, rahaa ei yrityksen kassaan tullut mistään. Yksityisyrittäjänä koin olleeni myös aika yksin; työkavereita ei asiakkaiden lisäksi ollut.

Jossain vaiheessa entinen hiusalan opettajani kyseli harjoittelupaikkaa ”haasteelliselle opiskelijalle, jolla on motivaatio-ongelmia”. Otin nuoren harjoitteluun kampaamooni, ja tein heti alussa säännöt selväksi ja vaadin myös sääntöjen noudattamista. Harjoittelun edetessä nuori löysi punaisen langan hiusalan töihin ja syttyi työlle. Tästä vakuuttuneena entinen opettajani, joka oli jo silloin ylennyt hiusalan osastonjohtajaksi, pyysi minua opettamaan yksittäistä kurssia entiselle koululleni. Otin empimättä työn vastaan, ja lukukauden ajan tein osan viikosta työtä koululla opettajana ja osan omassa yrityksessäni harjoittaen liiketoimintaa yksityisyrittäjänä. Lukukauden jälkeen minua pyydettiin koululle ammatinopettajaksi ja työnohjaajaksi päätoimisesti määräajalle.

Määräaikaisuus ammattiopistossa venyi useammaksi vuodeksi, ja viihdyin koulumaailmassa todella hyvin! Mahtava työyhteisö, ja laaja työnkuva tekivät työn erittäin mielekkääksi.

Kohtalo puuttui peliin, ja sairastuin astmaan, joka pakotti vaihtamaan alaa uudelleenkoulutuksen keinoin. Hain Oulun ammattikorkeakouluun ja kiitos hyvän päästötodistuksen ammattioppilaitoksesta, sekä onnistuneen pääsykoehaastattelun, pääsin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Valmistuin Oulun ammattikorkeakoulusta v. 2014 perioperatiivisen hoitotyön maailmaan, puoli vuotta etuajassa.

Opiskelujeni aikana ja valmistumisen jälkeen olen työskennellyt perhekodissa, päivystyksessä Oulussa ja Nivalassa, sekä vastaavana sairaanhoitajana yksityisessä hoivapalvelussa ja depressiohoitajana. Tykkään auttaa ihmisiä, ja ratkoa ongelmia.

Hoitotyö on antanut suurta tyydytystä siinä, että olen päässyt vaikuttamaan toisen ihmisen elämään helpottavasti ja auttaa avun tarvitsijaa.  Olen saanut nähdä ja kokea konkreettisesti sen hyvän, jota toisen ihmisen positiivinen ja kannustava kohtaaminen voi aiheuttaa yksittäisen ihmisen elämässä. Yllättävää kyllä, asia voi alussa tuntua pieneltä mutta josta kasvaa suuri lumipallo autettavan ihmisen mielessä ja elämässä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Tätä projektiohjaajan paikkaa hain aika lailla intuition pohjalta, arvelin että työhistoriastani ja ihan persoonastanikin voisi olla hyötyä työtehtävässä. Työhaastattelu oli lupsakka ja rento, enkä ihan hirveästi edes jännittänyt. Tuntui että tämä työtehtävä ja tiimi voisivat olla tähän hetkeen juuri se minun juttuni. Nähtävästi tunne oli sama myös haastattelijoilla, kun kuulin valituksi tulemisestani hyvin pian haastattelun jälkeen!

Summasummarum, työhistoriani on siis aika laaja ja kirjava. Olen varsin intuitiivinen ja elänyt elämääni myös sen ja tunteiden ohjaamana, ja näyttäisi vahvasti siltä, että se on kohdallani juuri se oikea tapa elää! Olen oppinut tässä vuosien varrella mm. sen, että koskaan ei voi tietää, mitä on nurkan takana odottamassa, jos et uskalla kurkata sinne nurkan taakse. Määräaikaiset työsuhteet ovat tätä päivää, työkenttä muuttuu koko ajan ja uusia ammatteja syntyy koko ajan uusia. Olen näin toimeliaana ja vilkkaana ihmisenä tyytyväinen siihen, että saan oppia koko ajan itsestäni, työtehtävistä, työkavereista ja asiakkaista.

Minäkään en vielä tiedä mikä minusta isona tulee, vaan eiköhän se aika tule näyttämään. Nyt olen innokkaana astumassa tähän uuteen tehtävääni, ja valmiina olemaan työssäni tukena, vaikka just sinua varten!

Tanja Pietilä, projektiohjaaja