Omin sanoin - Arvi Herttua
Olen syntynyt vuonna 1951 Sievin Koivuniemessä kaksilapsiseen perheeseen. Isoisäni Jaakko Toivola tuli perheineen Vöyriltä ja toinen isoisäni Jaakko Herttua Lapualta perheineen 1930-luvulla. Vanhempani olivat viljelijöitä ja perheen elanto tuli maidontuotannosta. Kuten muutkin sieviläiset lapset, olin tilan töissä sen mukaan kuin rahkeeni riittivät. Vielä ollessani Kokkolassa tehtaassa töissä kävin auttamassa vanhempiani tilan hoidossa.
Meillä veljeksillä ei kummallakaan ollut lainkaan ajatuksena jäädä kotiin jatkamaan vanhempiemme työtä. Vasta eläkkeellä ollessani ja kirjoittaessani kotikylääni käsittelevää ensimmäistä kirjaani jäin miettimään ratkaisujemme vaikutusta vanhempiini. Asiasta ei puhuttu, ja siksi en tiedä heidän ajatuksiaan tilan kohtalosta. Voin vain kuvitella, miltä tuntuu luopua elämän varrella rakennetusta maatilasta, kun jatkajaa ei pojista saa. Aluksi oli vanha navetta ja kaksi lehmää. Isä teki navetan sementtitiilet omin käsin, he ostivat lisää maata ja lehmiä oli lopuksi kuusi. Molemmat vanhempani tiesivät myöhemmin, että kaikki tullaan myymään.
Asuin Sievissä 16 vuotta, joten olen asunut Kokkolassa ja Järvenpäässä huomattavasti pidemmät elämäni jaksot. Kodin, kotikylän ja Sievin merkitys omalle identiteetilleni on siitä huolimatta paljon merkityksellisempi, kuin muiden kotipaikkojen. On kai niin, että lapsuus on ihmisen kehityksessä niin merkittävä asia, ettei se unohdu. Muistan tarkkaan merkittävät paikat, kuten metsät polkuineen, Aartaminnevan, Leppäniemen pellot, Mörkösen mäet ja Vääräjoen koskineen. Oli hämmentävää käydä näillä paikoilla ja todeta niiden muuttuneen tunnistamattomiksi. Näin eläkkeellä ollessani olen kiitollinen, että olen saanut kasvaa Koivuniemessä, hyvien ihmisten kylässä.
Keskikoulun jälkeen menin ammattikouluun Kokkolaan ja valmistuin teollisuuslaborantiksi 1969. Myöhemmin valmistuin Kokkolan teknillisestä koulusta prosessiteknikoksi 1973 ja vanhoilla päivilläni Helsingin yliopistosta Kasvatustieteen maisteriksi 2003.
Kirjailijaa minusta ei ole ainakaan vielä tullut. Olen kirjoittaja, jolla on sisua ja halua kirjoittaa kokonaisen kirjan verran tekstiä. Jokaisen kirjan jälkeen olen huomannut kirjoittavani entistä paremmin. Niin tahtoo käydä kaikissa töissä.
Ensimmäinen kirjani ”Koivuniemi pikku-Arvin silmin” kertoo kotikylästäni, sen ihmisistä ja tapahtumista. Kirja on minulle tärkeä sen vuoksi, että kirjoittaminen toi mieleeni paljon lapsuuteni asioita, jotka luulin jo unohtaneeni. Serkkuni Hilkka pyysi minua sen kirjoittamaan ja tiedollista tukea sain paljon kasvinkumppaniltani Teuvo Kankaalta.
Toinen kirjani ”Kuusela” sijoittuu 1600-luvun lopun Lopelle suurten nälkävuosien aikaan, jolloin noin 30 prosenttia suomalaisista kuoli nälkään ja tauteihin. Kirja on romaani ja liittyy paljon sen ajan maanviljelykseen. Kirja on minulle tärkeä sen vuoksi, että huomasin vasta sen kirjoitettuani, että se kertoo minusta itsestäni. Kylläkin niin, että tapahtumista kukaan muu ei pysty sitä päättelemään.
Kolmas kirjani ”Aleksander” on dokumenttiromaani ja kertoo apestani, joka syntyi Inkerissä. Hän kiersi koko elämänsä Suomen ja Neuvostoliiton alueilla, vaikkakaan ei aina omasta tahdostaan. Kirja on minulle tärkeä sen vuoksi, että se kertoo tavallisen ihmisen sisusta, joka kestää kovat vastoinkäymiset.
Järvenpäässä 9.2.2021
